Arjen vaatimusten keskellä pysähtyminen voi olla vaikeaa, mutta rauhallinen hetki itselle ja ammattilaisen tuki auttavat kuulemaan sen, mikä on jäänyt taka-alalle. Usein jo se, että sanoo asiat ääneen, avaa uudenlaisia näkymiä omaan tilanteeseen. Puhuminen ei tee asioista suurempia – se tekee niistä selkeämpiä.

Muutos ei aina synny suurista oivalluksista. Usein pienet, arkiset havainnot ovat niitä, jotka kantavat pitkälle. Terapiassa voi tutkia omia tapoja toimia, reagoida ja olla vuorovaikutuksessa, ja vähitellen rakentaa itselleen lempeämpiä vaihtoehtoja.

Ihmiset tulevat vastaanotolleni hyvin erilaisten kokemusten kanssa: parisuhteen haasteet, ero, yksinäisyys, väkivaltainen käytös omassa arjessa, uupuminen, vuorovaikutuksen vaikeudet, neurologiset haasteet, tunne, että on hukassa, eikä tiedä, mikä on itselle hyväksi, tunteiden hallinnan vaikeus, pohdinta siitä, onko uravalinta, opiskelusuunta tai puoliso oikea, lapsuus alkoholistiperheessä, erilaiset pakko-oireet, ahdistus tai masennus. Jokainen näistä on inhimillinen syy hakea apua. Kun asioita tarkastelee yhdessä ammattilaisen kanssa, ne alkavat vähitellen jäsentymään ja niiden kanssa pärjää.

Terapiaan hakeutuminen on rohkeutta. Jokainen yhteydenotto on askel kohti selkeämpiä ajatuksia, kevyempää oloa ja vahvempaa itseymmärrystä.

Mielilaiturilla terapiassa katsotaan enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Terapiassa pyritään vastaamaan asiakkaan itsensä esille nostamiin toiveisiin ja löytämään juuri hänelle sopivia keinoja, joiden avulla helpotetaan nopeastikin oloa ja löydetään uusia voimavaroja.

Terapia on enemmänkin keskustelua turvallisessa ja luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa. Terapeutti on saanut koulutuksen siihen, että hän osaa nostaa esille uusia näkökulmia, kysyä hyviä kysymyksiä ja löytää jokaiselle asiakkaalle yksilöllisesti sopivia menetelmiä.

Terapiaan siis uskaltaa ja kannattaa hakeutua.

Olen monissa työyhteisöissä törmännyt tilanteeseen, jossa työntekijä ei uskalla hakea apua, koska siitä jäisi merkintä potilastietojärjestelmään.

Pelätään, että tieto esimerkiksi terapiassa käynnistä menee esihenkilön tietoon ja vaikuttaa omaan uraan. Joku pelkää, että työkaveri ei enää suhtaudu samalla tavalla kuin ennen, jos saisi tietää. Työtehtävätkin voivat olla sellaisia, että ei vain voi kesken työpäivän lähteä minnekään tai terapia vie voimat niin, ettei loppupäivästä jaksaisi enää kohdata omia asiakkaitaan.

Monet siis vain sinnittelevät, vaikka sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisellakin on oikeus olla asiakas ja potilas.

Myös auttaja voi uupua. Ammattilainen ei ole suojassa henkisesti kuormittavilta tilanteilta, vaikka sietokyky ammatin takia olisikin korkeampi. Eteen voi tulla yksittäisiä rajusti kuormittavia tilanteita tai kuormittuneisuus on voinut jatkua pitkään.

Elämässä voi tapahtua perättäisiä yllättäviä, ikäviä asioita ja kasautuessaan ne ylittävät sietorajan. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kohdalla voidaan puhua myös myötätuntouupumisesta tai sijaistraumatisoitumisesta.

Hälytyskellojen tulisi soida, jos on jatkuvasti väsynyt, mielialat ailahtelevat voimakkaasti, on erityisen vaikeaa sietää vastoinkäymisiä, muisti heikkenee tai huomaa suhtautuvansa asioihin kovin kyynisesti tai alkaa vältellä vaikeita tilanteita.

Vaikka avun hakeminen voi olla vaikeaa, se kannattaa. Usein jo muutaman kerran keskustelu terapeutin kanssa helpottaa.

Mielilaiturilla terapeutti tekee vain hoidon kannalta välttämättömät muistiinpanot, joita ei säilytetä sähköisissä järjestelmissä, mistä ne Vastaamon kaltaisen tietomurron yhteydessä saattaisivat joutua vääriin käsiin.

Mielilaituri käyttää etävastaanotolla Valviran A1 luokiteltua tietoturvallista verkkopalvelua (BrightLife). Vastaanottoaikojakin on virka-ajan jälkeen iltaisin ja viikonloppuina.

Keskusteluapua siis voi ja kannattaa hakea!

Niin kuin valo loistaa kirkkaimmin pimeyden keskellä, myös ihmisen sisäinen voima syntyy oman ahdistuksen pelottavasta kokemuksesta.

Pelkojen kohtaaminen ja niiden kautta itsetuntemuksen syventäminen voi avata ovia uusiin mahdollisuuksiin elämässä. Kun tunnemme pelkomme ja tiedämme, mistä ne juontavat juurensa, voimme ryhtyä tietoisesti työstämään niitä. Pelot voivat toimia voimavarana, joka auttaa meitä astumaan mukavuusalueemme ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia asioita.

Keskustelu peloista ammattilaisen kanssa, voi olla ensimmäinen askel niiden voittamiseksi. Pelkojen kautta itsetuntemukseen kulkeva matka vaatii sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Se voi olla pitkä ja mutkikas, mutta se on myös antoisa ja palkitseva. Tärkeää on myös muistaa, että pelkojen kohtaaminen ei tarkoita niiden täydellistä häviämistä, vaan pelkojen hallitsemista ja hyväksymistä osaksi elämää. Pelot voivat toimia oppaina, jotka auttavat meitä ymmärtämään itseämme paremmin ja ohjaavat meitä kohti kasvua ja kehitystä.

Käy päin pelkojasi ja päästä valosi loistamaan!