Joskus terapiaan voi olla hankala hakeutua, jos vaikka pelkää, että terapiassa lähdetään ihan turhaan kaivelemaan lapsuutta, joka on ollut hyvä tai herää pelko, että terapeutti jotenkin muovaisi ajattelua väärään suuntaan. Mielilaiturilla terapiassa katsotaan enemmän eteenpäin …
Olen tehnyt työtä monissa eri organisaatioissa ja törmännyt useampaan kertaan tilanteeseen, jossa työntekijä ei uskalla hakea apua, koska siitä jäisi merkintä potilastietojärjestelmään. Pelätään, että tieto esimerkiksi terapiassa käynnistä menee esihenkilön tietoon ja vaikuttaa omaan uraan. Joku pelkää, että työkaveri ei enää suhtaudu samalla tavalla kuin ennen, jos saisi tietää. Työtehtävätkin voivat olla sellaisia, että ei vain voi kesken työpäivän lähteä minnekään tai terapia vie voimat niin, ettei loppupäivästä jaksaisi enää kohdata omia asiakkaitaan.
Pelkojen kohtaaminen ja niiden kautta itsetuntemuksen syventäminen voi avata ovia uusiin mahdollisuuksiin elämässä. Kun tunnemme pelkomme ja tiedämme, mistä ne juontavat juurensa, voimme ryhtyä tietoisesti työstämään niitä. Pelot voivat toimia voimavarana, joka auttaa meitä astumaan mukavuusalueemme ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia asioita.
